Citrus Golf

Les Olivies on toinen Citrus golfin 18-reikäisistä kentistä ja tarjoaa hieman helpompaa haastetta. Nimensä mukaisesti se on kauniisti sijoitettu vanhan oliivitarhan ympärille. Tuulisina päivinä kuulet lehtien kahinaa satojen vuosien ikäisissä oliivipuissa, jotka reunustavat väyliä. Joitakin strategisesti sijoitettuja oliivipuita on myös väylien varrella, joiden taakse ei halua eksyä. Vaikka sanotaan, että puut koostuvat pääasiassa ilmasta, oliivipuiden kohdalla tuntuu siltä, että ne täyttävät tilan täysin. Ensimmäiset yhdeksän reikää kulkevat osittain tasaisella maastolla oliivipuiden keskellä kauniissa maisemassa. Alku on suhteellisen helppo, mutta haasteita löytyy silti. On tärkeää pysyä väylällä, jos haluaa päästä takaisin klubiin yhdeksän reiän jälkeen hyvällä tuloksella. Kenttä muuttaa luonnettaan pelatessaan viimeiset yhdeksän reikää. Vaikka oliivipuita löytyykin edelleen, useat väylät reunustavat myös komeat palmupuut ja maisemassa on dramaattisempia korkeuseroja. Peli muuttuu hieman vaativammaksi ja jokainen virhe voi olla kohtalokas. Kentällä on useita upeita väyliä, joilta lyöt palloa korkeammalta ja voit nähdä kuinka väylä avautuu edessäsi. Hyvä esimerkki tästä on 15. väylä, joka on par 5. Hyvällä myötätuulella ja oikealla rullauksella pitkin väylää voit saavuttaa sen kahdella lyönnillä. Täytyy kuitenkin välttää uloslyöntejä vasemmalle ja lähestyessäsi griiniä, tulee olla tarkkana, sillä edessäsi on sekä vesieste että strategisesti sijoitettu bunkkeri, jotka tulee välttää. Les Olivies ei ole lyhyt kenttä, mutta suhteellisen leveät väylät tekevät siitä sopivan myös hieman korkeammalla tasoituksella pelaaville.

Le Forêt, tai ranskasta käännettynä metsäkenttä, on vaihteleva ja hauska kenttä pelata. Se on ehdottomasti haastavampi kuin sisarkenttä Les Olivies ja vaatii myös enemmän strategista pelaamista. Astuessaan tiille tuntuu luonnolliselta valita draiveri useimmilla väylillä, mutta täytyy miettiä kahdesti, sillä odotettu birdie tai par voi nopeasti muuttua ärsyttäväksi tuplabogeyksi. Kentän nimikkoväylä on kuudes väylä, joka on erittäin hyvä par 3 . Tässä kokenut golfarkkitehti Ronald Fream on suunnitellut väylän pituuden sopivaksi lomagolfaajan tasolle. Siinä ei ole vesiestettä, mutta tuntuu siltä, että greeni on kuin saari. Keltaiselta tiiltä pelaajan on lyötävä rotkon ja bunkkerin yli ennen viheriötä. Väylä on vain hieman yli 120 metriä pitkä, ja naisten tiit on sijoitettu fiksusti siten, että rotkoa ei tarvitse ylittää, ja jopa vähemmän onnistuneella lyönnillä voi tehdä parin chipillä ja putilla. Heti tämän kauniin, mutta kuitenkin suhteellisen helpon par 3 -väylän jälkeen tulee kentän vaikein väylä, jossa on indeksi 1. Tässä on siis hyvä sekoitus erilaisia golfväyliä ja vaikeustasoja. Monille suosikkiväylä on väylä 12, jossa pitkälyöntinen pelaaja voi saavuttaa tämän hienon par 5 kahdella lyönnillä. Siihen kuitenkin liittyy tiettyjä riskejä, ja vaikka lyönti osuisi keskelle väylää, viheriö on hyvin suojattu ja siinä on peräti seitsemän bunkkeria ympärillään. Hyvän golfkentän tulee tietysti tarjota mieleenpainuva päätösväylä, ja niin on myös Le Forêt -kentällä.