KIRJOITTAJA: Jussi Evinsalo
Miten ammatikseen golfia pelaava kohtaa kierroksen sisäisiä haasteita, kun haluttu tulos ei jalostu korttiin? Entä isommassa kuvassa, miten terveyteen liittyvät haasteet vaikuttavat ammattigolfarin arkeen? Muun muassa näitä kysyimme yhteistyöpelaajaltamme Tiia Koivistolta
Tiia Koiviston kauteen on mahtunut sekä onnistuneita, että ei niin onnistuneita kilpailuja. Peli on useasti ollut uomissaan, mutta joka kerta se ei ole näkynyt konkreettisesti tuloskortissa. Mitä ammatikseen golfia pelaava tekee silloin, kun peli ei kulje tai silloin, kun kaikki sujuu kuin tanssi? Kysytään sitä Tiialta.
Kun peli kulkee loistavasti, miten pidät sitä yllä?
Se on oikeastaan se hetki, kun ei tarvitse miettiä mitään. Peli kulkee ja lyönnit osuvat juuri sillä tavalla kuin pitääkin. Kaikki mailat toimivat ja pallot laskeutuvat oikeisiin paikkoihin. Tulosta syntyy ja lopulta myös tuloskortti tykkää. Flowssa ei tarvitse muuttaa mitään, silloin pelaaminen on helppoa.
Entäs, kun peli luisuu kohti etelää ja haasteet astuvat kuvaan?
Näitäkin jaksoja on ollut tällä kaudella. Se on oikeastaan päinvastainen tilanne yllä olevaan. Hyvässä jaksossa ei tarvitse miettiä mitään, heikommassa moni asia aiheuttaa mietintää. Yleensä haastavissa jaksoissa itse peli ei tunnu pahalta. Tekeminen tuntuu hyvältä, mutta heikot lyönnit tulevat väärään paikkaan. Tulosta ei vain tule. Se näkyy väistämättä tuloslistalla. Näissä tilanteissa on vain mentävä kohti seuraavaa lyöntiä, ei voi jäädä murehtimaan heikkoa lähestymistä tai puttia. On oltava rohkeutta siirtyä eteenpäin.
Miten neuvoisit klubipelaajaa kohtaamaan haastavat hetket kentällä?
Tiedostan hyvin, että moni pelaa lajia vakavissaan ja on kilpailuhenkinen. Eikä tietenkään kukaan halua pelata huonosti. Mutta hermostumiseen ei ole syytä. Heikompi pelaaminen tai epäonnistunut lyönti ei merkitse isossa kuvassa niin paljon. Tässä toimii sama kuin itsellä, hymyssä suin kohti seuraavaa lyöntiä, joka voi olla kierroksen paras. Se nostaa fiilistä ja lopulta se myös voi kantaa todella pitkälle. Kannattaa pitää kiinni hyvistä asioista ja karistaa heikommat pois bägistä!
Diabetes on osa elämääsi, miten se vaikuttaa arkeesi ammattiurheilijana?
Diabetes on aina vaikuttanut elämääni paljon. Ammattiurheilijana joutuu miettimään paljon sitä, mitä syö jo muutenkin. Minulla tilanne vaatii erityistä huomiota. Verensokeri ei saisi alkaa heittelemään. Se vaikuttaa olotilaan ja peliin merkittävästi. Korkean verensokerin aikaan olo tuntuu herkästi heikommalta ja väsyneemmältä, eikä energiaa ole. Matala verensokeri aiheuttaa sen, että jopa palloon kunnolla osuminen on hankalaa. Syömisen miettiminen on minulla arkipäivää ja tulee jo selkärangasta.
Miten asia vaikuttaa arkeen konkreettisesti?
Se vaikuttaa treenien suunnitteluun, miten jaksaa missäkin tilanteessa ja, miten jaksamisen voi varmistaa parhaiten optimoimalla syömisen. Tarkkana on oltava, mutta onneksi teknologia on mennyt paljon eteenpäin. Esimerkiksi käytössä oleva pumppu korjaa tällä hetkellä korkeita sokereita automaattisesti.
Tietyissä maissa voi olla haastetta oikean ruoan saamiseksi. Täysjyvätuotteita on onneksi saatavilla aika kattavasti, eivätkä ne nosta verensokeria niin äkkiä. Pystyn periaatteessa syömään mitä vaan, mutta määriä pitää seurata tarkasti, jotta osaa kontrolloida käytettävän insuliinin määrää. Tilanteen kanssa eläminen vaatii jatkuvaa hereillä oloa, mutta siihen on ehtinyt hyvin tottumaan.
Talvi on ovella, miten neuvoisit harrastajia käyttämään talviajan hyödyksi?
Suomessa on pitkähkö talviaika, kun ei voi pelata ulkona. Mailoja ei kannata kuitenkaan pakata varaston perälle. Talvella kannattaa panostaa tekniikan treenaukseen. Ei kannata tuijottaa sitä, mihin pallo lentää, tekniikan hiominen kannattaa. Rohkaisen käyttämään prota, jonka kanssa käydään läpi lyönnin ongelmakohdat teknisellä tasolla. Pitkä talvi antaa mahdollisuuden runsaaseen harjoitteluun. Toistoja, toistoja ja toistoja. Kun keväällä pääsee taas ulos pelaamaan, voi keskittyä pelaamiseen ja kohteeseen lyömiseen.
Nautitaan talvesta ja harjoitellaan ahkerasti!
– Tiia