+358 9 6154 7406 
Sähköposti 
– Rakas jälleennäkeminen
Teksti: Johan Kullenberg
Kone on juuri noussut, olen löytänyt mukavan istuma-asennon ja iPad on täynnä ladattuja elokuvia ja sarjoja, jotka riittäisivät maailmanympärimatkalle. Edessä on noin kuuden tunnin lento Gran Canarialle, ja minulla on todella aikaa uppoutua mihin tahansa HBO:n ja Netflixin sarjoihin. Olen juuri painamassa sarjaa pyörimään kun viereinen matkustaja kysyy että pelaanko golfia.
Hän huomaa että olen hieman hämmentynyt, joten hän osoittaa poolopaitaani, jossa on logo Ryder Cupista Le Golf Nationalissa, ja ymmärrän, mikä paljasti minut. Hän kysyy, pelasinko golfkenttää vai olinko siellä Ryder Cupin aikana. Siinä vaiheessa ymmärrän, että lennolla ei katsota niin paljon elokuvia kuin luulin. Osoittautuu, että hän on ollut liimautunut televisioon koko Ryder Cup -viikonlopun ajan ja näyttää tietävän jokaisen pienen mutkankin kentällä. Käy myös selväksi, että yksi hänen suurista golfunelmistaan on pelata tätä mestariteosta. Meillä on aika mukavat keskustelut ja saan tietää, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hän vierailee Kanariansaarilla, vaan pikemminkin kymmenes kerta. Minusta se kuulostaa paljolta, mutta saan tietää että 9/10 ruotsalaisista on käynyt Kanariansaarilla. Tällä matkalla hän vierailee Meloneras Golfissa ja tämä on jo viides vuosi peräkkäin. Suureksi yllätyksekseni Meloneras oli ainoa golfkenttä, jonka hän on pelannut Gran Canarialla. Selitän, että minä sekä pelaan että pidän Melonerasista, mutta olen hänen totaalinen vastakohta, koska haluan aina kokea jotain uutta ja saada mahdollisimman monta uutta kenttää bongattua ja pelattua. Hän vakuuttaa minulle, että ymmärrän, miksi hän palaa aina takaisin, jos viivyn Melonerasissa pidempään kuin yhden päivän ja pelaan enemmän kuin kierroksen golfia.
Voiko 9/10 ruotsalaisesta olla väärässä?
Kun saavun hotellille ja olen yhdistettynä Wifiin, tarkistan välittömästi googlaamalla, onko todellakin niin, että yhdeksän kymmenestä ruotsalaisesta on käynyt Kanariansaarilla. Tuntuu että tämä ei voi millään tavalla pitää paikkaansa. Tieto vaikuttaa kuitenkin olevan totuuden mukainen ja lisäksi luen vielä, että yli 40% kaikista ruotsalaisista on ollut Kanariansaarilla enemmän kuin 6 kertaa. Lennolla oli paljon golfbägejä, mutta golf ei voi olla ainoa vetovoimatekijä, sillä Gran Canarialla on vain kuusi golfkenttää. Tämä ei kuulosta paljolta, mutta lyhyen matkani aikana en edes ehdi kaikkia käydä katsomassa tai pelaamassa. Painopisteenä ovat Meloneras, Anfi Tauro ja Maspalomas, jotka kaikki ovat suhteellisen lähellä toisiaan saaren eteläosassa. Valitettavasti aikani ei riitä, että pääsisin saaren pohjospuolelle, joten El Cortijolle, Espanjan vanhimmalle golfklubille Real Club de Golf de Las Palmasille, jota kutsutaan myös Bandamaksi ei jää aikaa. Salobre Golf, joka on yksi suosikkikentistäni, saa myös odottaa seuraavaa matkaani Gran Canarialle.
Meloneras Golf − upgrade European Tour -kentäksi
Meloneras on European Tourin isäntä vuodelta 2021 ja monet olivat yllättyneitä, kun pandemian keskellä kiertue kääntyi Kanariansaarille, missä ratkaistiin kolme kilpailua. Moni mietti, miten Melonerasin kaltainen erillinen turistikenttä toimisi ammattilaisten käydessä pelaamaan kenttää? Vaikka tulokset olivat alhaiset, golfkenttä hyväksyttiin hienosti osaksi ammattilaiskiertuetta. Tiedän, että Gran Canarian ylpeyden ja moninkertaisen Euroopan kiertueen voittajan Rafa Carbrero Bellon kotikenttä oli aiemmin Meloneras. Ja hieman tarkemmin jos katsoo kenttää niin löytää niin sanotut ”Rafan teet”” jotka ovat hyvän matkan takana perinteisten takatiiden takana. Kilpailun aikana nämä lyöntipaikat tuli hyvään käyttöön, sillä perinteisiltä takatiiltä kentällä on mittaa ainoastaan 5946 metriä, joka on lyhyimpiä kenttiä mitä on European Tour -kiertueella. Ei ole ensimmäinen kerta, kun lähden pelaamaan Meloneraksen kenttää, joten tiedän mitä odottaa. Tämä on kenttä jolla on kahdet kasvot. Etuysi suuntaa sisämaata kohti ja meri näkyy vain paikka paikoin. Tuhannet palmut erottavat väylät tyylikkäästi toisistaan.
Kenttä avattiin vuonna 2006 ja muistan, kun ensimmäisen kerran pelasin kenttää, jolloin olin toisinaan hieman holtiton draiverin kanssa ja silti säilyin ilman suurempia ongelmia. Nyt kun palmut ovat kasvaneet täysikasvuisiksi, niin pitää hieman tarkemmin miettiä avauslyöntejä, jotta pääse oikealle puolelle väylää, josta on suora linja lähestyä lippua. Tykkään kentän avausväylistä, mutta kentän kruunaa takaysi, jossa väylät kulkevat meren äärellä. Meri ja sen luoma maisema ja kontrasti, tuovat kentälle sen pienen tärkeän lisämausteen. Melonerasissa on monta muutakin piirettä, jotka tekevät kentästä miellyttävän ja mielenkiintoisen. Kenttä on erittäin hyvässä kunnossa ja on paikoittain aivan uskomattoman kaunis. Golf on useimmille enemmän kuin lukema tuloskortissa, ja kokemus on se tärkein osa peliä. Se että pallot löytyvät melkein aina, tuntuu myös palkitsevalta. Pallon jatkuva etsiminen, on turhauttavimpia asioita golfkentällä. Meloneras ei ole pitkä golfkenttä, mutta tuo silti haasteita muilla tavoin peliin. Täällä voi perinteisellä klubipelaajallakin, joka ei aina lyö 250 metrin avauksia, olla mahdollisuus muutamalla hyvällä lyönnillä päästä kokeilemaan useampia birdieputteja. Ei ole ihme että kenttä on yksi suosituimmista saarella.
Rantabulevardi ja Las Dunas de Maspalomasin kansallispuisto
Useimmat ja samalla saaren parhaat golfkentät ovat Gran Canarian eteläosassa, ja uskoisin, että suurin osa kaikista tänne golfaamaan tulevista asuu Melonerasissa tai Maspalomasissa. Nämä kaksi matkailukeskusta eivät ole kovin kaukana toisistaan, ja voisi sanoa, että ne sijaitsevat Las Dunas de Maspalomasin luonnonsuojelualueen vastakkaisissa päissä valtavilla dyyneillään. Hotellini on vain kivenheiton päässä Meloneraksen rantakatua. Pikaisen suihkun jälkeen navigoin kohti portaita ja sieltä kohti Melonerasin maamerkkiä, komeaa majakkaa. Melonerasissa on lukuisia putiikkeja ja ravintolat ovat kuin helminauha meren äärellä.
Näen useita trendikkäitä baareja ja ulkoilmakahviloita, mutta saaren yökerhoja ei niinkään löydy täältä eikä Maspalomasista. Jos haluat osallistua saaren villiin yöelämään, suuntaa Playa del Inglésiin, joka ei ole kaukana Melonerasista ja jossa baarit ja diskot ovat vieri vieressä toisiaan. Itse olen tullut siihen ikään, että viihdyn paremmin drinkki kädessä tyylikkäällä ulkoterassilla ja drinkin jälkeen nautin runsaan kalakeiton viihtyisässä ravintolassa. Tämä sen sijaan, että pääsisin nauttimaan jossakin meluisassa yökerhossa Playa del Inglésin juhlakaduilla. Ranta edessäni on niin jättimäinen, että se tuntuu melkein tyhjältä. Tämä saattaa johtua myös siitä, että monet haluavat viettää iltapäivän hieman mukavammin hotellien usein suurilla allasalueilla. Teen pitkän kävelyn lämpimässä hiekassa kullanruskeiden dyynien keskellä, ennen kuin lopulta siirryn johonkin monista ravintoloista.
Anfi Tauro − upeasti suunniteltu kenttä aavikkotyyliin
Kun olen matkalla Anfi Tauroon, ajattelen lentokoneessa kohtaamaani vierustoveria, joka haaveili Le Nationalin pelaamisesta Pariisin ulkopuolella. Et ehkä löydä Pariisia Gran Canarialta, mutta Le Nationalilla ja Anfi Taurolla on yhteistä. Nimittäin golfkenttäarkkitehti Robert von Hagge,joka on molempien golfkenttien suunnittelija. En väitä, että Anfi Tauro olisi parempi golfkenttä kuin Ryder Cupin Le National -kenttä, mutta tääällä Robert von Haggen on luultavasti joutunut työstämään enemmän kenttäsuunnitelmaa. Anfi Tauro on valtavan upea kenttä, joka mutkittelee karuissa maisemissa. Se on niin sanottu aavikkokenttä, jossa kaktuksia on enemmän kuin puita. Voin kuvitella, että Anfi Tauro on kenttä, jota joko rakastat tai vihaat. Anfi Tauron vihaaminen näyttää omissa silmissäni mahdottomalta, koska täällä on niin paljon upeita golfväyliä. On monia väyliä, jotka erottuvat, mutta Anfi Taurosta ei luultavasti voi kirjoittaa mainitsematta reikää numero 8, joka on lyhyt par 4 -reikä, jossa viheriö on räjäytetty kallioon. Sen huhutaan olleen yksi Espanjan kalleimmista golfrei’istä. Siellä on useita mukavia par-3-väyliä ja reiällä 6 sinulle avautuu upean kaunis näkymä, jossa meri toimii taustana. Suosikkini on kuitenkin reikä 13, yksi lyhyemmistä par 3 -rei’istä, jossa viheriö melkein roikkuu kallion reunan yli. Se on visuaalisesti erittäin vangitseva ja Anfi Tauro on golfkenttänä hyvin mieleenpainuva.
”Viheriö melkein roikkuu kallion reunan yli. Se on visuaalisesti erittäin vangitseva.”
Maspalomas Golf − hiekkadyynien vieressä
Maspalomas Golf täydentää todella Melonerasia ja Anfi Tauroa saaren eteläosassa. Maspalomas on klassinen espanjalainen puistokenttä. Maspalomas avasi portit jo vuonna 1968. Kentällä on myös skotlantilaisia elementtejä, eikätkä nämä rajoitu ainoastaan kenttää rajaavan luonnonsuojelualueen dyyneihin, vaan kentän suunnittelija on myös skotlantilainen golfkenttäarkkitehti. Mackenzie Ross on mies tämän luomuksen takana. Kuten useimmat vanhemmat golfkentät, alue on suhteellisen tasainen ja väylillä on hyvin pientä aaltoilua. Tämä tarkoittaa, että se on helppo kävellä, eikä golfautoa tarvita. Takana olevat vuodet, näkyvät muun muassa siinä, että puut ja pensaat ovat kasvaneet hyvin ja ne antavat jokaiselle reiälle kauniin kehyksen. Hallitsevimmat skotlantilaiset elementit löytyvät ensimmäisiltä yhdeksältä reiältä. Monet näistä rei’istä ovat suorassa yhteydessä valtaviin hiekkadyyneihin, ja voit myös nähdä meren. Maspalomas ei ole pitkä kenttä, mutta siinä on haasteensa, varsinkin jos sää sattuu olemaan yhtään tuulinen. Vaikeusaste kasvaa kentän loppua kohti ja viimeiset reiät ovat todella haastavia. Monet vielä tässä vaiheessa tasan olevat pelit voidaan ratkaista jo väylällä 16, joka on par 3 -reikä, jossa on suuri lampi, mikä pitää ylittää. Jos päätöstä ei tehdä täällä, viimeinen par 5 -reikä voi tuottaa monenlaisia tuloksia. Ihanan golfkierroksen jälkeen kannattaa piipahtaa klubitalon ravintolaan, joka on varsin korkeatasoinen. On huomionarvoista, että monet Gran Canarialla vanhainkodissa asuvista senioreista pelaavat Maspalomasissa ja asettavat ravintolalle hieman korkeampia vaatimuksia, kuin viikoksi vierailevat turistit. On ihana fiilis istua mukavalla ulkoterassilla ja katsella ensimmäistä väylää pelaavia ja puttiviheriöllä lämmitteleviä pelaajia.
”Maspalomas ei ole pitkä kenttä, mutta siinä on haasteensa, varsinkin jos sää sattuu olemaan yhtään tuulinen.”
Ennen kuin jätän Gran Canarian ehdin pelata vielä Melonerasin viimeisen kerran. Mereltä tuulee jonkin verran, mutta aurinko paistaa ja ajattelen, ettei parempaa loppua lomalle voisi olla. Signature-väylällä numero 12, joka on upea Par 3 kohti Atlanttia, onnistun avaamaan palloni lähelle lippua ja saan birdieputtimahdollisuuden. Pelaan kierroksen erittäin hyvin ja harmittelen, että pitää jo lähteä kotiin. Kun ohitan klubitalon ulkoterassin, näen menomatkan vierustoverini edessään jääkylmä olut ja uusia ystäviä, joiden kanssa juttua tuntuu riittävän. Hän tuntuu todella nauttivan. Alan nyt itsekin ymmärtää miksi hän palaa taas luultavasti takaisin tänne ensi vuonnakin, kuten niin monet muutkin pohjoismaalaiset.
