Onko golf tullut takaisin Tunisiaan jasmiinivallankumouksen ja pandemian jälkeen?

 

Kun laskeudumme Tunisian Carthagon kansainväliselle lentokentälle, lämpömittari näyttää miellyttävää 26 asteen lämpötilaa. On maaliskuun loppu ja kotona Ruotsissa sataa räntää, kevät on ottanut ison askeleen taaksepäin. Vierailemme kolmella golfkentällä neljässä päivässä, joten ohjelma on tiivis. En oikein tiedä, mitä odottaa matkasta golfin suhteen. Odotukset ovat täysin avoimet. Matkalla lentokentältä ohitamme roomalaisten maantasalle hävittämän Carthagon kauppakaupungin jäänteet. Nyt kysymys on siitä, miten jasmiinivallankumous ja pandemia ovat tehneet golfille Tunisiassa. Maa on edelleen erittäin edullinen ja sää on sama, joten se on ainakin hyvä alku.

Aloitamme pienellä kiertotiellä ja suuntaamme Sidi Bou Saidiin, ”sinivalkoiseen kaupunkiin”, joka sijaitsee aivan Tunisin ulkopuolella. Kaupunki sijaitsee kauniilla kukkulalla ja valkoisiksi rapatuissa taloissa on siniseksi maalattuja yksityiskohtia ovissa, ikkunaluukuissa, aidoissa ja erkkereissä. Kapeat mukulakivikadut ja kujat muodostavat melkein labyrintin. Tuntuu kuin olisi jollain viehättävällä Kreikan saarella, eikä Tunisin esikaupunkialueella. Kaupungista suuntaamme kohti ensimmäistä golfkokemustamme, The Residence Golfia, joka sijaitsee lähellä lentokenttää ja Sidi Bou Saidia.

 

Residence Golf – Luonnonsuojelualueen rajalla

Residence Golf on kenttä, jonka olen pitkään halunnut pelata ja olen myös kuullut paljon hyvää hotellista. Minulla on henkilöhtainen mieltymys tunnetun amerikkalaisen golfarkkitehdin Robert Trent Jones Jr:in suunnittelemiin kenttiin. Sillä ei ole lopulta väliä, onko suunnittelun takana Junior vai Senior. Lopputulos on aina erittäin hyvä. Kentät ovat usein maailmanluokkaa ja viheriöiden ympärillä näkyy tarkka ja pelaajaa miellyttävä suunnittelutyö.

Golfkenttä sijaitsee suuren luonnonsuojelualueen rajalla ja alueella on rikas linnusto. Luonnonsuojelualueella on valtava suolajärvi, jonka lammet sijaitsevat osittain golfkentällä. Harvoin golfkenttää kuvaillaan tasaiseksi, koska se luo monesti negatiivisen mielikuvan. Residence Golfista löytyy hieman kumpuilevia väyliä ja korotettuja viheriöitä, muuten on tasaista. Robert Trent Jones on taitavasti yrittänyt luoda kokonaisuuden, jossa golfkenttä sulautuu luonnonsuojelualueeseen. Ensimmäiset väylät kulkevat hulppeiden huviloiden välissä ja viidennellä väylällä suolajärvi astuu maisemaan mukaan. Kentän luonne muuttuu alun jälkeen ja väylät muuttuvat vaikeammiksi ja mielenkiintoisemmiksi. Myös kentän ulkonäky muuttuu, riippuen suolajärven vedenpinnan korkeudesta. Nousuveden aikana lammet täyttyvät ja laskuveden aikaan tunnelma on kuin hiekka-aavikolla. Monet kentän väylistä kulkevat luonnonsuojelualueen reunalla ja ovat erittäin kauniita. Muotoilun suhteen pidin erityisesti väylästä 14, joka on vaikea Par3. Avaus täytyy lyödä sekä veden, että bunkkerin yli, joiden takana odottaa kumpuileva viheriö. Kiva yksityiskohta löytyy viheriön oikealta puolelta, pieni väylän pätkä toimii hyvänä pelastusrenkaana niille, jotka eivät uskalla tai pysty lyömään suoraan viheriölle. Kierroksen loppu on tiukka. Väylä 17 on haastava Par3, jossa on helppo päättyä vesiesteeseen. Väylällä 18 on myös suuri lampi, joka reunustaa väylän vasenta reunaa koko matkan ajan, aina hienolle klubitalolle asti. Kierroksen lopullinen onnistuminen määritellään vasta lopussa Residence Golfissa.

 

Residence Hotelli omistaa Recidence Golfin

Hotelli, joka on yksi Tunisian ylellisimmistä, omistaa golfkentän. Hotelli oli pandemiaan asti The Leading Hotels of the World -järjestön jäsen. Vaikka hotelli ei tällä hetkellä kuulukaan järjestöön, ei sen taso ole laskenut, vaan he pitävät yllä korkeaa viiden tähden tasoa. Kuten pitääkin, hotellista löytyy suuri kylpylä ja upea sisäuima-allas. Menen alas hotellin omalle uimarannalle, vaikka ei olekaan uimakausi. Ranta on täysin autio, mutta kohtaan lauman kameleita ja hevosia. Ne lepäävät lämpimällä hiekalla ja se näyttää hieman oudolta. Näky on melkein kuin taistelukentältä. Kun lähestyn kamelia, se yrittää nousta seisomaan ja tajuan, miten suuria ja jopa hieman pelottavia kamelit ovat. Jätän rannan ja kävelen reippaasti takaisin hotellin turvalliselle allasalueelle.

 

Vihreä maisema Tunisista Tabarkaan

Lähdemme Tunisista ja suuntaamme kohti Tabarkaa, joka sijaitsee niin sanotulla Korallirannikolla. Matka vie normaalisti 2,5 puoli tuntia. Ruuhkaton tie ja kuljettajamme raskas kaasujalka tiivistävät matkan kuitenkin 2 tuntiin. Minua hämmästyttää kuinka vihreä ja kaunis jyrkänteinen maisema on, vaikka monet ovat puhuneet viimeisten vuosien kuivuudesta. Kun poistumme valtatieltä ja lähestymme Tabarkaa, tuntuu kuin olisimme Provencessa tai Italian Rivieralla, emmekä Saharan rajalla Tunisiassa. Kohtaamme komean mäntymetsän, jonka karuus ja rehevyys muistuttavat Välimeren rannikkoa. Kun käännymme kohti hiljattain remontoitua La Cigale Tabarka -hotellia, näen heti neljä hyvin hoidettua lyöntipaikka ja leveän väylän. Se lupaa hyvää huomisten pelien kannalta.

 

Tabarka Golf – Korallirannikon golfhelmi

Tabarka Golfin on suunnitellut Ronald Fream tai lyhyemmin Ron. Amerikkalainen kenttäarkkitehti, joka on Mr Golf Tunisiassa. Hän on suunnitellut viisi Tunisian kymmenestä golfkentästä. Fream itse asiassa aloitti uransa Robert Trent Jonesin palveluksessa, mutta on itse ollut jo pitkään arvostettu kenttäarkkitehti. Voin jo paljastaa, että Tabarka Golf on jotain poikkeuksellista ja upeat väylät kulkevat pitkin Korallirannikkoa. Eilen näkemämme väylä ei ollutkaan avausväylä. Ensimmäiselle lyöntipaikalle on matkaa kävellen noin 10 minuuttia. Vaihtoehtoisesti sinne pääsee hotellin kuljetuksella, johon me tartuimme.

Katselemme ennen kierrosta ensimmäistä väylää, joka näyttää erinomaiselta. Pääsen vasta kolmannella väylällä kiinni Tabarka Golfiin. Kaksi ensimmäistä väylää sisälsivät valitettavasti kuljetuksen merelle. Kolmas väylä kiertää hotellia ja muodostaa vasempaan kääntyvän doglegin. Kun lähestyt viheriötä, huomaat, että se on todellakin Välimeren reunalla. Se ei ole pitkä lyönti, vaan tässä kohdassa vaaditaan tarkkuutta. Viheriön lähellä on kaksi bunkkeria ja liian pitkä lyönti karkaa kauaksi alas rannalle. Seuraava Par3 -väylä on dramaattinen ja siinä kieli saa olla keskellä suuta, jos haluaa saada lyönnin laskeutumaan viheriölle. Jos haluaa pelata varman päälle, avaus kannattaa suunnata hieman oikealle ja sen jälkeen chipin ja putin kautta Par korttiin. Väylä 6 on ehdottomasti mukana, kun keskustellaan kentän signature -väylästä. Se on vaikea Par4, jonka vasemmalla puolella kimaltelee valtameri. Maisema on kaunis ja peli kulkee, eikä se ole huono yhdistelmä. Väylän 7 jälkeen kentän luonne muuttuu täysin, kun peli etenee hetkeksi merenrannasta metsään. Mutta sieltä palataan nopeasti takaisin merimaisemiin.  Pidän lopetuksesta, jossa on paljon samaa kuin Residence Golfin kahdella viimeisellä väylällä. Vesi on vahvasti läsnä myös Tabarka Golfissa, jossa mukavaa ekstraa luo vesiesteen varrella oleva kivimuuri.

Klubitalo on moderni ja se on rakennettu 2014 – 2017, kun golfkenttää parannettiin. Klubitalo on viihtyisä ja terassilta näkee hyvin Väylän 18 ja avaukset väylältä 10.

 

Harissan ja harissan välillä on eroja.

Matkustan kahden tunisialaisen, Imedin ja Monan kanssa. Imed työskentelee Tunisian matkailutoimistossa. Molemmat ovat erittäin ylpeitä kotimaastaan ja ovat erittäin hyviä lähettiläitä omalle maalleen. Meillä ruotsalaisilla on usein tapana tuoda esille negatiivisia asioita kotimaastamme, kuten kylmä sää, korkea verotus ja yleinen kallis hintataso, sen sijaan, että kertoisimme positiivisia asioita. Imedilla ja Monalla on täysin eri lähestymistapa. Kun sanon, että Egyptissä taatelit ovat hyviä, kuulen heiltä heti, että näin on, mutta Tunisiassa ne ovat parempia. Marokkolaiset paahdetut mantelit ovat herkullisia, mutta melko pian ymmärrän, että tunisialaiset ovat paljon öljyisempiä, eikä samaa makua löydä muualta. Oliiviöljystä tulee esitelmä, jota en jaksa nyt toistaa, mutta selvää on, että tunisialainen oliiviöljy on hieman terävämpää kuin muut oliiviöljyt. Käytän itse usein harissaa ruoanlaitossa. Harissa on tunisialainen chiliseos, jota saa aina pienessä kulhossa, missä tahansa ravintolassa Tunisiassa. Kun he kuulevat, että ostan harissani tuubissa, kuulen, että yksikään itseään kunnioittava tunisialainen ei koskisi siihen tikullakaan. Täällä harissa tehdään itse perhereseptin mukaan tai se ostetaan erikoisliikkeestä, jotka valmistavat kotitekoista harissaa.

 

Hotelli ylläpitää samaa korkeaa tasoa kuin kenttäkin

Hotelli ylläpitää samaa korkeaa tasoa kuin golfkenttä ja se on lähes kokonaan uusittu pandemian jälkeen. Hotelli on noussut neljästä tähdestä viiden tähden hotellien kärkikastiin. Erinomaisen illallisen jälkeen suuntaamme kohti Tabarkan satamaa. Se ei ole niinkään venesatama, vaan ennemmin kalasatama. Vaikka on melko pimeää, käymme suuressa Genoisin linnakkeessa ja muutamilla kauniilla kalliomuodostelmilla. Jos olen täysin rehellinen, en kuitenkaan saanut kunnollista käsitystä Tabarkasta kaupunkina. Minulle kuitenkin riittää, että kenttä ja hotelli ovat maailmanluokkaa.

 

Hammamet – Tunisian vastine Saint Tropezille ja Tylösandille

Jatkamme etelään kohti Hammametia. Meillä on sama kuljettaja kuin aikaisemmin, joten matka sujuu poljin pohjassa nopeasti. Hammamet on yksi Tunisian ylellisimmistä rantalomakohteista. Siellä on myös kaksi golfkenttää, Citrus ja Yasmine, jotka molemmat sattuvat olemaan Ronald Freamin suunnittelemia. Me pelaamme Citrus Golfissa, joka käsittää yhteensä 45 väylää ja on valtava golfkeskus. Täältä puuttui vain hotelli, muuten voitaisiin puhua todellisesta golfresortista.

 

Les Oliviers – Oliivitarhojen lomassa

Olen pelannut molemmat kentät Citrus Golfissa aikaisemminkin. On vähän tylsää, että kahden kentän golfkeskuksissa toisen kentän on oltava mestaruuskenttä ja toinen luokitellaan automaattisesti hieman kehnommaksi. Les Oliviers on hieman heikkotasoisempi ja La Forêt on mestaruuskenttä ja se myös pitää osittain paikkansa. Nyt tosin Les Oliviers on 19 metriä pidempi miesten lyöntipaikoilta ja 31 metriä pidempi naisten lyöntipaikoilta kuin La Forêt. Ensimmäiset yhdeksän väylää kulkevat oliviitarhojen lomassa ja ymmärrät kentän nimen. Etuysillä on tilaa lyödä, eikä ole hankala saada korttiin hyvää tulosta. Takaysi on hieman haastavampi ja oliivipuut on korvattu palmuilla. Myös maasto kumpuilee takaysillä enemmän. Pidän loppuosasta. Väylä 15 on hieno Par5, jonka viheriö on saavutettavissa kahdella lyönnillä. Useimmille pelaajille vesieste ja bunkkerit aiheuttavat harmia ja kolmen lyönnin taktiikka toimii paremmin.

Seuraavana päivänä meillä on tarkoitus olla aamulla kahdeksalta pelaamassa La Forêtia tai Citrus Golfin metsäkenttää. Kumpikin nimi toimii. Se on kenttä, josta pidän. Siinä on erilaisia väyliä ja kenttä tuntuu aina mielenkiintoiselta. Matkailutoimiston Imed on Citrus Golfin jäsen ja hänellä on Hammametissa sukua ja maalaistalo. Hammametissa on noin 70000 asukasta, mutta silti siellä aistii maaseudun merenrantakohteen tunnelmaa. Imed pysähtelee joka kadun kulmassa ja tervehtii kaikki kulkijoita. Vaikuttaa siltä, että kaikki tuntevat toisensa. Tai sitten vaan Imed tuntee kaikki.

 

La Forêt – Muuttuva maisema luo hyvän yhdistelmän erilaisia väyliä

Olen sitä mieltä, että La Forêt on golfkenttä, joka muuttuu vaikeammaksi ja kiinnostavammaksi yhdeksän väylän jälkeen. Ero ei kuitenkaan ole niin selvä kuin Les Oliviersissa. Imed on innostunut jokaisesta väylästä, mutta väylä 12 on selvästi hänen suosikkiväylänsä. Ja hän myös onnistuu tekemään siinä eaglen. Väylä on suhteellisen lyhyt Par5. Tai lyhyeksi se muuttuu, jos avaus onnistuu ja pääsee mäen päältä alas kohti viheriötä. Jos pelisuunnitelma toimii, avauksen jälkeen tarvitaan vain yksi lyönti raudalla. Viheriötä tosin vartioivat useat bunkkerit ja alamäessä seistessä lyönti ei ole helppo. Väylä on kaunis ja hauska pelata, mutta omasta mielestäni Väylä 6 on kentän signature -väylä. Se on lyhyt Par3 ja sen pituus on enintään hieman yli 120 metriä keltaiselta tiiltä. Suurin osa pelaajista pystyy lyömään 120 metriä kohtalaisen tarkasti. Mutta matkalla oleva iso rotko ja bunkkeri tekevät siitä heti hankalampaa ja mielenkiintoisempaa. Punaiselta tiiltä väylä on vielä lyhyempi ja lyöntipaikkaa on siirretty sivusuunnassa niin, ettei tarvitse lyödä rotkon yli. Väylä tarjoaa haasteen kaikille, mutta ei suinkaan ole mahdoton. Viimeinen väylä kulkee kohti klubia ja suuri vesieste väylän vasemmalla puolella nostaa vaikeuskerrointa ja väylä on hyvä päätös kierrokselle. Kokonaisuudessaan kenttä on melko mäkinen, mutta autoa ei tarvita, paitsi, jos on todella kuuma.

 

Golf on jälleen nousussa Tunisiassa

Citrus Golfin johtaja Omar Cherif odottaa meitä klubitalon terassilla. Viimeiset vuodet ovat olleet taloudellisesti haastavia ja heillä on ollut ongelmia myös vedenjakelun kanssa. Viranomaisten kanssa on ollut isoja haasteita ja vasta pari viikkoa sitten kaivuutyöt saatiin päätökseen ja heillä on nyt rajattomasti kierrätysvettä.

Kysyin, miten golf voi Tunisiassa ja vastaus hieman viipyilee. Suurin osa Tunisian golfkentistä on rakennettu 1990 -luvun alussa. Vallankumouksen aikaan uusi golfkenttien aalto oli tulossa. Citrus Golfin naapurissa oleva Yasmine Golf oli saanut valmiiksi uuden Jack Nicklaus -kentän rakentamisen ja se päästiin kylvämään vasta äkkipysähdyksen jälkeen. Citrus Golfissa oli tehty suunnitelmat ja varattu maa-alue Nick Faldo -kentälle, sitä, kuten muitakaan projekteja ei voitu toteuttaa jasmiinivallankumouksen ja pandemian takia. Tabarka on poikkeus. Se kunnostettiin samaan aikaan ja siitä tuli parempi kuin koskaan. Omar on kuitenkin sitä mieltä, että Citrus golf selviytyi hyvin ja hän toivoo golfareiden löytävän tiensä takaisin Tunisiaan.

 

Hammametista löytyy hotelli, joka on kuin helminauha rannalla

Kello lähenee 14.00 ja meidän on kiirehdittävä Hotelli Sindbadiin, jossa meidän on tarkoitus syödä lounasta. Hotelli Sindbad on yksi upeista hotelleista, jotka sijaitsevat helminauhana pitkin pitkää hiekkarantaa Hammametissa. Tapaamme hotellin omistajan Philippen ulkoravintolassa hotellin rannalla. Philippe on puoliksi ruotsalainen ja puoliksi tunisialainen ja hän on asunut Tunisiassa viimeiset 30 vuotta. Hänen ruotsinkielensä on edelleen loistavaa ja käy ilmi, että olemme lähes naapureita, kun hän vierailee Tukholmassa. Meille tarjoillaan mereherkkuja tasaisena virtana. Meillä on kova nälkä ja syömme hyvällä ruokahalulla. Kun olen lähes täynnä, on pöytä katettu pääruokaa varten. Onnistun täydestä vatsasta huolimatta nauttimaan grillattua kalaa ja kimaran jälkiruokia. Kaikki on erittäin hyvää ja istumme ravintolassa useita tunteja. Kun eroamme, huomaan, että illalliseen on vain jokunen tunti. Sitä on myöhäistettävä, jotta ehdimme hieman saada lounasta sulateltua.

Sindbad on viihtyisä ja suurin osa huoneista sijaitsee puutarhassa hotellin päärakennuksen ja meren välissä. Sindbad on viiden tähden hotelli, joka ei kuulu mihinkään ketjuun. Hotelli ei ole erityisen iso, mutta erittäin viehättävä. Ensimmäinen ajatukseni oli mennä loungeen uima-altaan viereen, mutta päädynkin istumaan terassille huoneeni ulkopuolelle. Seuranani meren aallot ja lintujen äänet.

Kolmen ruokalajin illallista ei tule. Meille jokaiselle tulee tyypillinen tunisialainen ruokalaji, Brick. Se koostuu täytetyistä friteeratuista filotaikina -palloista. Ne sisältävät yleensä tonnikalaa, perunaa, punasipulia, kapriksia, munia ja tietysti harissaa. Muna on hieman kovaksi keitetty ja keltuainen sekoittuu muiden aineisten kanssa. Se on yksinkertainen, mutta erittäin maukas.

Illallisen jälkeen haluan päästä kävelylle Hammametin medinaan. Jos hotellilta kävelee rantaa pitkin, matka kestää enintään 20 minuuttia. Hammametin medina ja vanhakaupunki ovat pienimuotoisia ja vaikuttavat erittäin mukavilta. Olemme kuitenkin kaikki erittäin väsyneitä ja hotellin sänky kutsuu enemmän kuin vanhankaupungin kapeat kujat ja värikkäät basaarit.

Kun olemme lentokentällä, voin vain kertoa, että golf näyttää selvinneen jasmiinivallankumouksesta ja pandemiasta. Sitä ei ole murskattu, kuten roomalaiset Carthagoa. En yleensä osta mitään verovapaasti, mutta näen kauniin lasipurkin harissaa ja toivon sen saavan Imedin ja Monan hyväksynnän.