+358 9 6154 7406 
Sähköposti 
TEKSTI JA KUVAT: Jussi Evinsalo
Lukemalla ja kuvia katsomalla odotukset olivat nousseet korkealle. Paikan päällä ne ylittyivät ja vielä roimasti, jos mahdollista. Costa Navarino golfkohteena on maineensa veroinen tai ehkä jopa vielä sitäkin houkuttelevampi.
Ensimmäinen aamu matkustuspäivän jälkeen Peloponnesoksen niemimaan lounaisosassa alkaa upeasti. Aamuauringon noustessa maisema näyttäytyy ensimmäistä kertaa kunnolla. Westin Costa Navarino Resort The Dunes Golf Coursen vieressä on näyttävä kokonaisuus. Vaikka illalla oli saapumisen jälkeen nautittu kattava illallinen hotellin seisovassa pöydässä, ei kutsua aamupalalle tarvinnut suorittaa kahdesti. Harmaasta Suomesta saapuneet golfarit olivat silminnähden iloisella tuulella auringonpaisteisella piha-alueella. Tuoreet hedelmät aamiaisen jälkipalana uskomattoman hyvän kahvin kanssa pyöräyttivät päivän todella käyntiin.
Hotellikokonaisuus on iso, kuin kylä Agoran ympärillä. Uima-altaan tasainen, auringosta helmeilevä pinta kutsuu pulahtamaan, mutta maltan mieleni. Ravintoloita, kahviloita, shoppeja, tenniskenttiä, padelia, kuntosalia ja keilausta. Tarjontaa on valtavasti. Pääsemme kierrokselle erilaisiin huoneisiin. Kaikkia leimaa sama laadukas viimeistely ja siisteys. Vaikka ei ole korkean sesongin aika, liikkuu työntekijöitä hotellialueella todella paljon. Myyntipäällikkö Eleni Kourelean mukaan työntekijöitä on huippuaikaan yhteensä noin 2000. Uskomaton määrä ja kompleksi on samalla alueen suurin työllistäjä. Pääpainona työllistämisessä ovat paikalliset ihmiset. Se on suuri asia yhteisössä, jossa korostuvat perinteiset arvot.
Lopulta pääsemme asian äärelle. 15 minuutin kuljetus hotellilta Robert Trent Jones Jr:n suunnittelemalle The Bay Courselle sujuu lounasboksin parissa. Jos aamulla matkaseurueen hymy oli herkässä, on se nyt venynyt entisestään. Perillä meitä odottavat golfautot, joihin juuri nostetaan ennalta sovittuja bägejä. Koko vierailun ajat bägit kulkevat kentältä toiselle henkilökunnan toimesta ja ovat paikalla valmiina ennen tiiaikaa. Saavu paikalle, hyppää autoon ja pelaa. Helppoa ja rentoa. Osalla on omat mailat, muut pelaavat Taylormaden vuokramailoilla. Mailat uusitaan vuosittain, joten vanhoilla mailoilla ei tarvitse missään vaiheessa vuotta pelata. Ensimmäiset avaukset liitävät kohti Joonianmerta auringon paistaessa vielä korkealta. The Bay Course tarjoaa vehreyttä, nopeita viheriöitä ja hulppeita rantamaisemia. Kontrasti vuorokauden takaiseen lonkerosäähän on havahduttava. Lämpömittari näyttää +26 ja hikipisarat kostuttavat paidan selkää leppoisassa merituulessa.
The Bay Course on miellyttävä kokonaisuus, jossa korostuvat meri ja kentän yksityiskohtainen viimeistely. Kenttä on sopiva makupala ryhmällemme, joka koostuu kotimaan kenttien proista. Karstojen poisto koneesta. Rentoa maisemagolfia ja välillä haastaviakin lyöntejä. Kierroksen jälkeisten virvokkeiden aikaan aurinko painuu nopeasti Navarinon lahdella sijaitsevan Sfaktiria saaren taakse ja maisema värjäytyy hetkeksi oranssin hehkuvaksi. Tunnistan hetken valokuvista, nyt pääsen itse olemaan siinä hetkessä.
default
default
default
default
Illallispaikaksemme valikoituu hotellialueen yli 10 ravintolan joukosta italialainen Da Luigi. Ennalta sovittu menu yllättää laajuudellaan. Välimerelliseen tyyliin annoksia kannetaan pöytään jaettavaksi. Alkuruoan aikana pöydässä mietitään jo kylläisinä, että ei enää varmaan muuta tule. Mutta hetkinen, tulee sittenkin. Pääruoalle on vielä tilaa ja jälkiruoka menee vatsassa eri osastoon. Pastaa, tryffelirisottoa, vuohenjuustosalaattia, Kalamata -oliiveja ja paljon muuta. Kokonaisuuden kruunaa alueen oma viini 1827, joka kunnioittaa Navarinon taistelua. Aurinko, golf ja hyvä ruoka tekevät tehtävänsä. Mehevä ja suunmyötäinen ilta päättyy väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa.
Seuraavan päivän kattaus ei kalpene edellisen edessä. Kierrokset José Maria Olazábalin suunnittelemilla The Hills Golf Coursella ja The Olympic Academy Golf Coursella ylhäällä rinteen päällä ovat vuorossa. Korkeutta merenpinnasta on yli 200 metriä ja se näkyy maisemassa. Saavumme Klubitalolle hyvissä ajoin aamuauringon sarastuksessa ja ehdimme käymään myös rangella ja hienolla harjoitusalueella. Pallopyramidit, kostea vihreä nurmi ja nouseva aurinko. Hetkessä on jotain tunnelmallista. Muun ryhmän lähtiessä Hilsille, erkanen porukasta. Hyppään taksiin ja ajan 10 minuutin matkan alas rantaan Pýloksen kaupunkiin. Kreikkalainen aamuruuhka on käynnissä. Torvet soivat ja keskusaukion ympärillä olevien kahviloiden pöydissä istuu jo paikallisia toriparlamentteja kahvikuppeineen. Kalastusaluksesta siirretään aamun saalista laiturille. Keskiviikko kreikkalaisessa pikkukaupungissa on täydessä vauhdissa.
Suuntaan kohti lahden suulla olevaa Neokastroa eli uutta linnaa. 1500-luvulla rakennettu kokonaisuus on ollut aikanaan kirjaimellisesti pysäyttävä. Se on sitä edelleen, eri syistä kuin ennen. Kolmen euron sisäänpääsymaksulla käyskentelen sisäpihoilla, pienissä museoissa ja muureilla oman aikani. En mahda sille mitään, nojaillessani muuriin mieleni karkaa vuoteen 1827 ja lahdella käytyyn taisteluun. Melkein haistan ruudin ilmassa ja näen sadat laivat lahdella. Linnan jälkeen nautiskelen espressot paikallisten kanssa torikahvilassa. Yhteistä kieltä ei ole, mutta se ei haittaa. Nauramme yhdessä ja toivotamme lopulta toisillemme mukavat päivät omilla tavoillamme.
default
default
default
default
Lounaalla klubilla kuulen kierroksesta. Autot olivat tarpeen, Hills oli nimensä mukainen monin paikoin. Haastettakin löytyi, mutta autolla liikkumisen ansiosta virtaa jäi vielä toiseen kierrokseen. Lyönnit löysivät paikkansa, mutta parannettavaakin jäi. Onneksi kentät sijaitsevat samassa paikassa, siirtymistä ei tarvitse tehdä. Se on hyvä, sillä lounas on edellisen illan tapaan runsas ja lounaasta tulee niin sanotusti pitkä. Paellaa ja mustaa riisiä merenelävillä höyryävistä pannuista. Maut ovat loistavat ja golfklubien tarjoilu on saanut uuden ylärekisterinsä. Seuraava kierros alkaa auki olevalla ylänapilla.
The Olympic Academy Course tarjoaa ryhmälle miellyttävää haastetta ja kirvoittaa samalla suurimmat kiitokset kenttänä. Päivän toinen kierros ei punteissa paina, kun upea merimaisema nostaa tunnelmaa. Navarinon lahden kokonaisuus aukeaa koko komeudessaan. On hieno tunne lyödä palloa bunkkerista, kun taustalla kimaltelee meri 200 metriä matalampana. Viheriöiden laatu, kumpuilevuus ja nopeus jäävät mieleen. Puttaaminen oli haastavaa, kuppiin osuminen sitäkin palkitsevampaa.
Kierroksen ja palauttavien virvokkeiden jälkeen aavistuksen uupuneet golfarit siirtyvät takaisin omalle hotellille pienelle levolle ennen viimeistä illallista kohteessa. The Dunes Coursen klubitalon ravintola Flamen grillin tuoksu nostaa veden kielelle jo ulkopuolella. Edelliseltä illalta tuttu efekti toistuu taas. Voiko alkuruoan jälkeen vielä tulla jotain muutakin? Kyllä voi. Neljää erilaista lihaa grillattuna suurilla tarjottimilla lisukkeineen. Iloisen oloinen hämmennys näkyy pöydässä. Onneksi nälkä kasvaa syödessä. Laatu ja maut ovat jälleen kerran huippuluokkaa, eikä unta tarvitse illallisen jälkeen pitkään houkutella. Yksi hieno päivä Peloponnesoksen niemimaalla on tullut päätökseensä.
Golfia ei ole Kreikassa totuttu näkemään suosituimpien lajien joukossa. Siitä kertoo maan kenttien vähäinen määrä (8). Näistä neljä sijaitsee Costa Navarinossa, joka on tehnyt räjähdysmäisen nousun matkakohteiden kärkisijoille. Kohteen ympärillä kipinöi, eikä savua ole ilman tulta. Projektiin on uponnut suolainen määrä rahaa, mutta sillä on saatu kiistatonta laatua, johon matkustajien on helppo ihastua. Kun kaiken päälle lisätään vielä kreikkalainen mielenlaatu asiakaspalvelussa, on lopputulos poikkeuksetta onnistunut, jota haluaa lisää.