Golfkohde, jolla on valoisa tulevaisuus
Laskeutuessamme Tunisiin mittari näyttää 26 astetta. On maaliskuun loppu ja jätämme viileän kevään taakse. Matkan aikana pelaamme kolmella golfkentällä neljässä päivässä – intensiivinen ja inspiroiva ohjelma odottaa.
Kun astumme ulos lentokoneesta Tunis-Carthagen kansainvälisellä lentoasemalla, lämpömittari näyttää miellyttävää 26 astetta. Matkamme ajoittuu maaliskuun loppuun, ja kotona odottavat loska ja jälleen taka-askeleen ottanut kevät. Edessämme on neljän päivän aikana vierailut kolmella golfklubilla, joten ohjelma on varsin tiivis.
En oikeastaan tiedä, mitä Tunisian golfilta pitäisi odottaa. Lentokentältä matkatessamme ohitamme muinaisen Karthagon kauppakaupungin rauniot, kaupungin, jonka roomalaiset aikanaan tuhosivat. Nyt kysymys kuuluu, millaiset jäljet jasmiinivallankumous ja sitä seurannut pandemia ovat jättäneet Tunisian golfiin. Tunisia on edelleen erittäin hintansa arvoinen ja sää yhtä miellyttävä kuin ennenkin, joten lähtökohdat ovat ainakin hyvät.
The Residence Golf – golfia luonnonsuojelualueen laidalla
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme The Residence Golf sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tunisin lentokentältä. Olen jo pitkään halunnut pelata tämän kentän ja kuullut paljon hyvää myös hotellista.
Minulla on henkilökohtaisesti heikkous arvostetun amerikkalaisen golfarkkitehdin Robert Trent Jones Jr:n suunnittelemiin kenttiin. Oikeastaan ei ole väliä, onko suunnittelijana ollut hän vai hänen isänsä Robert Trent Jones Sr., lopputulos on lähes aina erittäin laadukas. Kentät ovat usein maailmanluokkaa, ja erityisesti viheriöalueet ovat hienosti suunniteltuja ja harkittuja.
Kenttä sijaitsee suuren ja linnustoltaan rikkaan luonnonsuojelualueen rajalla. Suojelualueeseen kuuluu valtava suolajärvi, jonka vesialueet ulottuvat osittain myös golfkentälle. Golfkenttää kuvataan harvoin tasaiseksi, sillä sana mielletään helposti negatiiviseksi. Täällä väylät kuitenkin aaltoilevat kevyesti ja osa viheriöistä on korotettuja, mutta muutoin maasto on todella melko tasaista.
Robert Trent Jones on onnistunut taitavasti luomaan kentästä kokonaisuuden, joka tuntuu lähes sulautuvan ympäröivään luonnonsuojelualueeseen. Ensimmäisiä väyliä reunustavat hienot huvilat, mutta viidennellä reiällä saavutaan suuren suolajärven äärelle. Samalla kentän luonne muuttuu ja rei'istä tulee sekä haastavampia että kiinnostavampia.
Kenttä näyttää erilaiselta myös suolajärven vedenkorkeuden mukaan. Korkean veden aikaan altaat täyttyvät vedellä, kun taas veden ollessa matalalla maisema muistuttaa hiekkamaata. Useat reiät sijaitsevat hyvin kauniisti luonnonsuojelualueen reunalla.
Suunnittelun puolesta pidin erityisesti 14. reiästä, haastavasta par 3:sta, jossa lyönnin on ylitettävä sekä vesi että bunkkeri ennen pallon turvallista laskeutumista kumpuilevalle viheriölle.
Viheriön oikealle puolelle on kuitenkin jätetty pieni väyläalue, joka tarjoaa turvallisemman vaihtoehdon pelaajalle, joka ei halua tai pysty lyömään suoraan viheriölle.
Lopetus on vaativa. Reikä 17 on haastava par 3, jossa vesi tulee helposti peliin. Myös 18. reiällä suuri vesieste kulkee koko vasenta reunaa pitkin ja levittäytyy näyttävän klubitalon eteen. Residence Golfissa kierroksen ratkaisut saattavatkin syntyä vasta viimeisillä rei'illä.
Vihreitä maisemia Tunisista Tabarkaan
Jätämme Tunisin taaksemme ja suuntaamme kohti Korallirannikolla sijaitsevaa Tabarkaa. Ajomatka kestää normaalisti noin 2,5 tuntia, mutta liikennettä ei juuri ole ja kuljettajamme pitää vauhtia yllä, joten saavumme perille kahdessa tunnissa.
Yllätyn siitä, kuinka vihreää ja kaunista kumpuileva maisema on, etenkin kun viime vuosien kuivuudesta on puhuttu paljon. Kun poistumme moottoritieltä ja lähestymme Tabarkaa, tunnelma muistuttaa pikemminkin Provencea tai Italian Rivieraa kuin Tunisiaa Saharan laidalla.
Maisemaa hallitsevat komeat männyt, ja ympäristö on samaan aikaan karu ja vehreä, kuten Välimeren rannikoilla usein. Kun saavumme vastikään kunnostetulle La Cigale Tabarka -hotellille, näen heti sisäänkäynnin tuntumassa neljä hyvin hoidettua tiipaikkaa ja leveän väylän. Se lupaa hyvää seuraavan päivän golfkierrokselle.
Tabarka Golf – todellinen golfhelmi Korallirannikolla
Tabarka Golfin on suunnitellut amerikkalainen Ronald Fream, tuttavallisemmin Ron. Häntä voisi kutsua Tunisian golfkenttäsuunnittelun keskeiseksi hahmoksi, sillä hän on suunnitellut peräti viisi maan kymmenestä golfkentästä. Hän aloitti uransa nurmiasiantuntijana Robert Trent Jonesin palveluksessa ja on sittemmin tehnyt pitkän uran arvostettuna golfarkkitehtina.
Voin paljastaa jo tässä vaiheessa, että Tabarka Golf on jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Kentällä on upeita reikiä aivan kauniin Korallirannikon tuntumassa.
Aloitamme kierroksen erinomaiselta ensimmäiseltä reiältä. Kenttä alkaa kuitenkin todella näyttää luonteensa kolmannella reiällä. Kolmas kiertää hotellia ja on lyhyt vasemmalle kaartuva dogleg. Lähestymislyönnissä viheriö sijaitsee aivan Välimeren rannalla. Lyönti ei ole pitkä, mutta sen on oltava tarkka: viheriön edessä on kaksi bunkkeria, ja liian pitkä lyönti saattaa päätyä monta metriä alempana sijaitsevalle rannalle.
Seuraava par 3 on dramaattinen. Vaikka reikä ei ole pitkä, pallon saaminen viheriölle vaatii tarkkuutta. Varovaisempi pelaaja voi tähdätä hieman oikealle ja luottaa hyvään chippiin ja yhteen puttiin.
Myös kuudes reikä kilpailee vahvasti Tabarkan tunnusreiän asemasta. Kyseessä on vaativa par 4, jonka koko vasenta reunaa seuraa meri. Yhdistelmä on sekä kaunis että pelillisesti onnistunut.
Seitsemännen reiän jälkeen kentän luonne muuttuu kokonaan. Merenrantakenttä vaihtuu metsäisempiin maisemiin, kunnes myöhemmin kaksi reikää palaavat uudelleen kohti merta.
Pidän myös kentän lopetuksesta. Siinä on hieman samaa tunnelmaa kuin Residence Golfissa: edessä on par 3, jonka viheriötä suojaa suuri lampi, ja 18. reikääkin pelataan vesiesteen yli. Täällä veden reunaa kiertää lisäksi tyylikäs kivimuuri, joka viimeistelee maiseman.
Moderni klubitalo rakennettiin kentän vuosina 2014–2017 toteutetun kunnostuksen yhteydessä. Terassilta voi seurata sekä 18. reiän lähestymislyöntejä että 10. reiän avauksia.
Harissalla ja harissalla on eroa
Matkustan kahden tunisialaisen, Tunisian matkailutoimiston Imedin sekä Monan, kanssa. Molemmat ovat hyvin ylpeitä kotimaastaan ja toimivat sen erinomaisina lähettiläinä.
Kun mainitsen egyptiläisten taateleiden olevan hyviä, kuulen saman tien, että toki ne ovat hyviä, mutta tunisialaiset ovat paljon parempia. Marokkolaiset paahdetut mantelit saattavat olla herkullisia, mutta pian opin, että tunisialaiset ovat öljyisempiä ja maultaan aivan omaa luokkaansa. Oliiviöljystä syntyy puolestaan niin pitkä tarina, etten edes yritä toistaa sitä. Luonnollisesti tunisialainen oliiviöljykin on heidän mukaansa maailman parasta.
Käytän itse usein harissaa ruoanlaitossa. Harissa on tunisialainen chilimausteseos, jota tarjoillaan pienessä kulhossa käytännössä jokaisessa ravintolassa Tunisiassa. Kun kerron ostavani harissaa tuubissa, saan nopeasti kuulla, ettei yksikään itseään kunnioittava tunisialainen koskisi sellaiseen pitkällä tikullakaan. Täällä harissa tehdään itse suvun oman reseptin mukaan tai ostetaan liikkeestä, joka valmistaa sitä itse.
Hotelli on yhtä korkeatasoinen kuin golfkenttä
Hotelli vastaa tasoltaan golfkenttää ja se on kunnostettu lähes kokonaan pandemian jälkeen. Neljän tähden hotellista on tullut viiden tähden hotelli, vieläpä viiden tähden hotellien korkeampaa tasoa.
Erinomaisen illallisen jälkeen käymme Tabarkan satamassa, joka on enemmän kalasatama kuin huvivenesatama. Pimeydestä huolimatta vierailemme suuressa Genois-linnoituksessa ja näemme myös kauniita kalliomuodostelmia. Täytyy kuitenkin myöntää, etten vierailun aikana saanut kovin kattavaa kuvaa Tabarkasta kaupunkina. Minulle riittää silti hyvin se, että sekä golfkenttä että hotelli ovat maailmanluokkaa.
Hammamet – Tunisian vastaus Saint-Tropezille
Matka jatkuu etelään kohti Hammametia. Hammamet on yksi Tunisian tasokkaammista rantalomakohteista, ja alueella sijaitsee myös kaksi golfklubia, Citrus ja Yasmine. Molemmat ovat Ronald Freamin suunnittelemia.
Meidän kohteenamme on Citrus Golf, valtava golfkeskus, jossa on yhteensä 45 reikää.
Les Oliviers – oliivilehtojen keskellä
Olen pelannut Citruksen molemmat 18-reikäiset kentät aikaisemminkin. Kahden kentän golfklubeilla toinen kentistä nimetään usein Championship-kentäksi ja toinen jää helposti sen varjoon. Citrus Golfissa Les Oliviers on näistä kahdesta vaatimattomammaksi mielletty ja La Forêt mestaruuskenttä, vaikka asia ei ole aivan näin yksinkertainen.
Les Oliviers on itse asiassa miesten tiiltä 19 metriä ja naisten tiiltä 31 metriä La Forêt'ta pidempi. Ensimmäiset yhdeksän reikää kulkevat oliivilehtojen lomassa, joten kentän nimen alkuperä käy nopeasti selväksi. Väylät ovat melko leveitä, joten hyvän tuloksen tekeminen ensimmäisellä puoliskolla ei ole mahdotonta.
Takaysi on hieman haastavampi. Oliivipuut vaihtuvat suurelta osin palmuihin ja maasto muuttuu kumpuilevammaksi. Pidän erityisesti lopetuksesta. Reikä 15 on hieno par 5, jolle pitkälyöntinen pelaaja voi yrittää kahdella päälle. Useimmille tärkeintä on kuitenkin välttää vettä ja bunkkereita kolmannella lyönnillä viheriölle.
Seuraavana aamuna lähdemme aikaisin pelaamaan Citrus Golfin La Forêt'ta eli metsäkenttää. Pidän tästä kentästä: siinä on hyvä yhdistelmä erilaisia reikiä ja kierros pysyy kiinnostavana alusta loppuun.
La Forêt – kumpuileva maasto tuo peliin vaihtelua
Myös La Forêt tuntuu muuttuvan haastavammaksi ja kiinnostavammaksi takaysillä, joskaan ero ei ole yhtä selvä kuin Les Oliviersilla.
Imed suhtautuu innostuneesti jokaiseen reikään, mutta 12. reiällä käy ilmi, että kyseessä on hänen suosikkinsa, ja samalla reikä, jolla hän on onnistunut tekemään eaglen. Par 5 on suhteellisen lyhyt, etenkin jos avaus onnistuu ja pallo vierii rinnettä alas kohti viheriötä.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, jäljellä on vain rautalyönti. Viheriötä suojaa kuitenkin useita bunkkereita, eikä alamäestä lyöminen ole aina aivan yksinkertaista.
Reikä on sekä kaunis että hauska pelata, mutta itse nostaisin kuudennen La Forêt'n tunnusreiäksi. Lyhyt par 3 on keltaiselta tiiltä vain hieman yli 120 metriä. Matka itsessään ei kuulosta vaikealta, mutta edessä oleva rotko ja suuri bunkkeri tekevät lyönnistä heti haastavamman ja kiinnostavamman.
Punaiselta tiiltä reikä on lyhyempi ja tiipaikka on sijoitettu sivummalle, joten rotkon yli ei käytännössä tarvitse lyödä. Reikä tarjoaa näin haastetta kaikille olematta kuitenkaan kohtuuton.
Päätösreikä kulkee kohti klubitaloa, ja yksi kentän suurimmista vesiesteistä seuraa vasenta reunaa aina viheriölle asti. Se tarjoaa vaativan päätöksen hienolle golfkierrokselle. Kenttä on melko mäkinen, mutta golfautoa ei välttämättä tarvita paitsi kaikkein kuumimmalla säällä.
Golf on jälleen nousussa Tunisiassa
Klubitalon terassilla meitä odottaa Citrus Golfin klubijohtaja Omar Cherif. Viime vuodet ovat olleet taloudellisesti haastavia, ja golfkentällä on ollut ongelmia myös vedensaannin kanssa. Viranomaisten kanssa on käyty tiukkoja neuvotteluja, mutta vain muutamaa viikkoa aikaisemmin kaivuutyöt ovat valmistuneet ja kentällä on nyt käytössään rajattomasti kierrätettyä vettä.
Kysyn Omarilta, miten Tunisian golfilla menee. Useimmat maan golfkentistä rakennettiin 1990-luvun alkupuolella, ja vallankumouksen aikaan oltiin juuri siirtymässä kohti uutta golfkenttärakentamisen aaltoa.
Citruksen naapurissa Yasmine Golfissa uusi Jack Nicklausin suunnittelema kenttä oli jo lähes valmis ja odotti enää kylvöä, kun kehitys pysähtyi. Myös Citrus Golfilla oli valmiit suunnitelmat ja varattu maa Nick Faldon suunnittelemalle kentälle. Muitakin vastaavia hankkeita oli suunnitteilla, mutta jasmiinivallankumous ja pandemia estivät niiden toteutumisen.
Tabarka on poikkeus. Se kunnostettiin tänä aikana ja palasi entistä parempana. Omarin mielestä myös Citrus on selvinnyt haastavista vuosista hyvin. Nyt hän toivoo, että golfarit löytävät jälleen takaisin Tunisiaan.
Hammametissa hotellit seuraavat toisiaan pitkin rantaa
Kello lähestyy kahta iltapäivällä, ja meidän on kiirehdittävä Hotel Sindbadiin lounaalle. Sindbad on yksi monista tasokkaista hotelleista, jotka sijaitsevat vieri vieressä Hammametin pitkän hiekkarannan tuntumassa.
Hotellin omistaja Philippe tapaa meidät hotellin rannan vieressä sijaitsevalla terassilla. Hän on puoliksi ruotsalainen ja puoliksi tunisialainen ja asunut Tunisiassa viimeiset 30 vuotta.
Pöytään kannetaan jatkuvasti erilaisia meren herkkuja. Ruoka maistuu ja olemme todella nälkäisiä. Kun olen jo melkein täynnä ja pöytä tyhjennetään, käy ilmi, että seuraavaksi tarjoillaan vasta pääruoka. Saan mahdutettua vielä grillatun kalan ja peräti kolme jälkiruokaa, yksinkertaisesti siksi, että ne maistuvat niin hyviltä.
Istumme pöydässä useita tunteja, ja kun lopulta lähdemme, illalliseen on enää noin tunti. Päätämme siirtää sitä reilusti myöhemmäksi, jotta ruoka ehtii hieman laskeutua.
Sindbad on viihtyisä hotelli, jonka huoneista suurin osa sijaitsee päärakennuksen ja meren välisessä puutarhassa. Kyseessä on viiden tähden hotelli, mutta se ei kuulu suureen hotelliketjuun. Tunnelma on siksi melko intiimi ja hyvin viehättävä.
Ajattelen ensin meneväni uima-altaan loungelle, mutta päädynkin istumaan oman huoneeni terassille kuuntelemaan lintuja ja meren aaltoja.
Illallisella emme enää ryhdy kolmen ruokalajin ateriaan, vaan tilaamme kukin brikin. Brik on tyypillinen tunisialainen ruokalaji, jossa ohueen taikinaan kääritty täyte uppopaistetaan rapeaksi. Sisällä on usein tonnikalaa, perunaa, punasipulia, kapriksia, kananmunaa ja tietenkin harissaa. Kananmunan keltuainen jää hieman juoksevaksi ja sekoittuu muihin aineksiin. Yksinkertaista, mutta erittäin hyvää.
Ehdotan illallisen jälkeen iltakävelyä Hammametin medinaan. Hotellilta pääsee sinne rantaa pitkin kävellen enintään noin 20 minuutissa. Hammametin medina ja vanhakaupunki ovat melko pieniä ja viihtyisiä, mutta olemme kaikki jo sen verran väsyneitä, että sänky houkuttelee enemmän kuin medinan kapeat kujat ja värikkäät basaarit.
Lentokentällä voin lopulta todeta, että Tunisian golf näyttää selvinneen sekä jasmiinivallankumouksesta että pandemiasta, eikä sitä ole murskattu maan tasalle kuten roomalaiset aikoinaan tekivät Karthagolle.
En yleensä koskaan osta mitään taxfreestä, mutta huomaan kauniin lasipurkillisen harissaa. Ostankin sen ja jään toivomaan, että se saa myös Imedin ja Monan hyväksynnän.