Ihanaa golfia Apuliassa
On vielä aamupäivä, kun laskeudumme määränpäähämme. Suunnitelmamme mukaan suuntaamme suoraan Acaya Golfiin. Siellä kirjaudumme sisään golfhotelliin ja nautimme lounaan golfklubilla ennen kuin suuntaamme innokkaina kentälle pelaamaan.
Olemme epäinhimillisen aikaisin Arlandan lentoasemalla matkalla suoraan Etelä-Italian kärjessä sijaitsevaan Brindisin satamakaupunkiin. Lentokentällä on yllättävän vähän ihmisiä, mutta aina halpalentoyhtiöllä matkustaessani tunnen pientä hermostuneisuutta lähtöselvityksessä. Niiden liiketoimintamalli perustuu pitkälti siihen, että lentoliput myydään edullisesti ja toivotaan matkustajien tekevän virheitä varausta tehdessään, jotta myöhemmin voidaan periä tuntuvia lisämaksuja.
Yhden matkakumppanini käsimatkatavarat ovat aivan sallitun kokorajan tuntumassa, mutta pääsemme kaikki läpi ilman lisämaksuja. Portilla tapaamme kesätutun Etelä-Gotlannista. Hän on matkalla viikonlopuksi katsomaan US Lecceä, yhtä paikallisista Serie A -joukkueista.
Täysin rehellisesti sanottuna hän ei pukeutuneena pukuunsa ja tietokonelaukkuunsa vaikuta tyypilliseltä jalkapallofanilta. Hän kertoo pitkään erilaisista workation-keskuksista, joissa voi kirjautua sisään ja tehdä töitä lomamatkan aikana. Itse en ole koskaan täysin ymmärtänyt konseptia, sillä yhtä hyvin voi työskennellä mistä tahansa neljän tai viiden tähden hotellista.
Ajatus jalkapallo-ottelusta alkaa kuitenkin houkutella meitäkin, ja uusi jalkapalloystävämme julkaisee viestin Leccen kannattajien Facebook-sivulla kertoen matkustavansa Ruotsista saakka katsomaan ottelua.
Acaya Golf – viehättävä ja positiivinen yllätys
On vielä aamupäivä, kun laskeudumme. Suunnitelman mukaan suuntaamme suoraan Acaya Golfiin, jossa kirjaudumme golfhotelliin, syömme lounaan golfklubilla ja lähdemme sen jälkeen kentälle.Apulia, italiaksi Puglia, ei ole minulle uusi tuttavuus. Pelasin jo vuosituhannen vaihteessa golfia Riva dei Tessalissa, joka sijaitsee hieman yli tunnin matkan päässä Brindisistä.
Italien har över 300 golfbanor, och de flesta ligger i det mer ekonomiskt välmående norra Italien. Det går en skarp geografisk gräns genom italien, söder om Rom finns endast ett 40-tal golfbanor. Apulien är inget undantag med bara två golfbanor som håller internationell klass och en 9-hålsbana utanför Bari. I grannregionen Basilicata finns 18-hålsbanan Metaponto Golf, men Riva dei Tessali är sedan länge nedlagd och numera förvandlad till ett ”gated community”, med sommarnöjen för de lite mer välbeställda. Klubbhuset på Acaya Golf är en gammal ombyggd bondgård, vilket gör det charmigt men med en något rörig karaktär och många annorlunda lösningar. Det tar ett tag innan jag hittar receptionen, där får jag veta att klubbdirektören tyvärr fått förhinder, så vårt möte blir inställt – inte helt oväntat i Italien. Lunch är inte att tänka på då klockan bara är 11:00, men vi får stilla vår hunger med några fantastiskt goda paninis och var sin macchiato. Efter att ha slagit några bollar på rangen letar vi oss till första tee. Det känns skönt att kunna gå ut på banan utan att ha en exakt starttid. Det hade varit någon grupp från Holland på morgonen och några medlemmar strax innan oss. Men nu strax före lunchtid är det i det närmaste tomt på golfbanan. Vi är alla lite spända vid första tee och inser att vi egentligen inte gjort upp något riktigt tävlingsformat för denna golfhelg. Det är tur att det inte är någon kö då det tar en stund att bestämma huruvida man ska ha en mulligan på ettan, spela från gul eller vit tee och om det är poängbogey eller slagspel som är tävlingsformen. Till slut enas vi om att vi är här för att spela golf, och därför är mulligan uteslutet. Det blir slagspel från gul tee som gäller och vinnaren blir bjuden på middag. Öppningshålet är ett vackert par 5-hål som går i ett svagt dogleg åt vänster. Det är så där lagom långt, och om man undviker den vänstra fairwaybunkern så har man en god chans att kunna nå green på två slag, förutsatt att man har bra längd i slagen. Vi sprider bollarna ordentligt trots de relativt generösa landningsområdena och enas om att vi ska göra ett tillfälligt undantag och godkänna mulligan på första hålet. Det märks direkt att Acaya Golf är väldesignad och redan på andra hålet möts vi av en klassisk ”Biarritz-green” med en försänkning tvärs över greenen, nästan som ett grunt dike. Att putta genom försänkningen är en utmaning då det är minst sagt svårt att få rätt längdkänsla. De första 9 hålen är riktigt bra, banan är lätt att gå och man kan nästan känna doften av havet på några av hålen. Det är däremot de 9 sista hålen som verkligen gör Acaya till något mer än en riktigt bra golfbana. Här finns mer vatten, eller snarare mycket mer vatten, och hålen blir även tuffare och mer utslagsgivande. Klarar man sig från vattenbesök på hål 10, 11 och 12 så ska man vara glad då det krävs precision både vid utslag och inspel. Det är inga stora dammar som man ska över, utan här slingrar sig vattenhindren utmed fairway. Så länge man bara slår rakt så håller man sig torr i det flesta fall. Hål 18 är, som sig bör, utmanande och allt kan hända då det är vatten både på vänster och höger sida från tee. Greenen skyddas av fyra välplacerade bunkrar. Efter avslutad runda så går vi direkt till den spatiösa uteserveringen, som delvis är under tak. Vi beställer en charkuteri- och osttallrik att dela som förrätt och sedan varsin pastarätt. Det italienska köket känns ibland oslagbart med sina fina råvaror, och även den enklaste pasta kan vara gudomlig.
Lecce – niin ainutlaatuinen arkkitehtuuri, että sillä on oma nimensä: Barocco Leccese
Illalla päätämme ajaa noin 20 minuuttia Lecceen. Kaupunki yllättää viihtyisyydellään ja viehätysvoimallaan. Sen tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat näyttävät barokkijulkisivut. Tyyli on niin omaleimainen, että sitä kutsutaan nimellä Barocco Leccese.
Keskusta on suljettu autoliikenteeltä, ja ihmiset nauttivat lämpimästä kevätillasta kävellen aukioilla ja kapeilla kujilla. Kaupungin pitkä historia näkyy kaikkialla, ja keskeltä kaupunkia löytyy myös hyvin säilynyt roomalainen amfiteatteri.
Taksinkuljettajan suosittelema ravintola osoittautuu meluisaksi mutta aidoksi italialaiseksi kortteliravintolaksi. Päivän kilpailun voittaja ottaa oikeuden tilata pöytään useita paikallisia erikoisuuksia jaettavaksi. Ruokaa on runsaasti, mutta viiniä nautitaan maltillisesti, sillä päivä on ollut pitkä.
Kun palaamme hotellille, taksinkuljettaja muistuttaa meitä siitä, että hänellä olisi myös seuraavalle päivälle lisää ravintolasuosituksia.
Intensiivinen golfpäivä ja Facebook-julkaisu keräsi tuhansia tykkäyksiä
Heräämme aikaisin, sillä suunnitelmanamme on pelata 36 reikää. Siksi olemme laajentaneet kilpailumme koskemaan ensin lounasta ja sitten illallista. Tapaamme aamiaisravintolassa, ja lähetän viestin gotlantilaiselle ystävälleni tulevasta jalkapallo-ottelusta Leccessä. Kukaan meistä ei oikeastaan ole erityisen suuri jalkapallofani, mutta Italiassa jalkapallon seuraamisessa on jotain erityistä. Siellä jalkapallo on lähes oma uskontonsa ja tarjoaa aivan erilaisen elämyksen.
Mielestämme Acaya Golf oli erinomainen golfkenttä jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta vielä 36 reiän jälkeen arvostuksemme on vain kasvanut ja positiivinen tunnelma vahvistunut entisestään. Acaya Golf ei kuulu Euroopan eikä Italian korkeimmin rankattuihin golfkenttiin, mutta siitä huolimatta se on isännöinyt Challenge Touria sekä useita muita merkittäviä kilpailuja. Kenttä on ennen kaikkea helppo pitää, koska se on vaihteleva ja tarjoaa sopivasti haastetta olematta liian vaikea tai liian helppo. Se sijaitsee kauniissa luonnonympäristössä, täysin ilman häiritsevää rakentamista kentän ympärillä. Kierroksen aikana voi tuntea villin timjamin tuoksun, ja vaikka merinäkymää ei kentältä olekaan, Adrianmeren tuoksu ja mereltä puhaltava tuuli ovat jatkuvasti läsnä.
Saan pitkän viestin gotlantilaiselta ystävältäni, joka kertoo saaneensa tuhansia tykkäyksiä julkaisulleen Leccen Facebook-sivulla. Ilmeisesti oli suuri sensaatio, että myös Ruotsissa, kaukana Pohjolassa, oli Leccen kannattajia. Hän oli päässyt mukaan Leccen pelaajabussiin joukkueen harjoituksiin, jotka muuten pidettiin hotellialueellamme golfkentän välittömässä läheisyydessä. Otteluun hän menisi yhdessä Leccen kannattajayhdistyksen puheenjohtajan kanssa. He sopivat tapaavansa jossakin Lecce-kaupungin baarissa ennen kuin lähtisivät yhdessä stadionille.
Tajuamme, että kolmen lisähenkilön järjestäminen VIP-katsomoon voisi olla hieman hankalaa. Sen sijaan keskitymme illan ohjelmaan: illalliseen Ostunissa.
Ostuni – Valkoinen kaupunki
Ostuni sijaitsee kauniisti kukkulan huipulla, lähes pienen vuoren laella. Se on klassinen pikkukaupunki, jossa valkoiseksi kalkitut talot peittävät koko rinteen ja viehättävät kujat kiemurtelevat kauniiden rakennusten välissä. Kaupungin ilmettä täydentävät sen tunnusomaiset siniseksi maalatut ovet ja ikkunaluukut. Elokuussa Ostuni on todennäköisesti todellinen turistimagneetti, mutta nyt, hieman sesongin ulkopuolella, tunnelma on rauhallinen. Kuljeskelemme mukulakivikaduilla ja tutustumme kaupungin viehättäviin aukioihin.
Löydämme ravintolan, jonka pienessä puutarhassa saamme pöydän suuren ja vaikuttavan puun alta. Siellä voimme nauttia lämpimästä illasta kaikessa rauhassa. Ilta ei ole aivan edullinen, mutta ruoka on erinomaista, ja tarjolla on myös useita laadukkaita viinejä laseittain. Palvelu on ensiluokkaista, ja pitkän illallisen jälkeen tuntuu melkein siltä kuin olisimme ystävystyneet tarjoilijamme kanssa, joka yllätykseksemme puhuu erinomaista englantia. Vierimme lähes alas mukulakivikatuja pitkin kylläisinä ja tyytyväisinä. On selvää, että aterian päättänyt grappa oli ehkä hieman tarpeeton lisä.
Borgo Egnazia – Viiden tähden luksuslomakeskus
Matkamme päätöskohteena on Borgo Egnazia, joka ei ole mikä tahansa hotelli, vaan jotain aivan erityistä. Hotelli on suunniteltu pieneksi kyläksi, jossa on kapeita kujia, runsaasti kauniita kukka-asetelmia, viehättäviä aukioita ja tyylikkäitä allasalueita ilman vesiliukumäkiä.
Päärakennuksen monissa tiloissa valaistus perustuu yksinomaan kynttilänvaloon, joka luo pehmeän ja tunnelmallisen ilmapiirin. Ravintolatarjonta ulottuu perinteisestä kiviuunipizzasta aina hienostuneeseen gastronomiaan Due Camini -ravintolassa, jolla on yksi Michelin-tähti.
Viisi tähteä voi tarkoittaa monenlaista tasoa, mutta Borgo Egnazia kuuluu selvästi viiden tähden hotellien korkeimpaan luokkaan.
San Domenico Golf – Haastava ja erinomaisesti hoidettu golfkenttä
Mitä olisi luksushotelli ilman yhtä vaikuttavaa golfkenttää? San Domenico Golf sijaitsee hotellia vastapäätä ja on todellinen huippuluokan golfkohde. Vastaanotto on täydellinen, ja arvostan erityisesti sitä, että rangepallot on aseteltu siisteihin pyramideihin.
Tunnelma voi tuntua hieman muodollisemmalta kuin persoonallisemmalla Acaya Golfilla. Klubitalolta huomaa heti, että kenttä on avoin ja korkeuserot ovat melko vähäisiä. Kentässä on selkeä links-henki, ja jo ensi silmäyksellä voi kuvitella, kuinka voimakkaasti merituuli saattaa täällä puhaltaa. Tämän vahvistavat tuulen muovaamat oliivipuut.
Kenttä tarjoaa onnistuneen yhdistelmän erilaisia väyliä, jotka kaikki on suunniteltu huolella ja kauniisti maisemoitu. Väylät ja viheriöt ovat huippuluokkaa, mikä ei Italiassa aina ole itsestäänselvyys, sillä monet golfkentät ovat jäsenklubeja, joissa ravintola saattaa joskus saada enemmän huomiota kuin itse kentän kunnossapito.
Yksi kentän erityispiirteistä on se, että useita bunkkereita reunustavat puiset paalurakenteet. Ratkaisu näyttää aluksi hieman yllättävältä, mutta siihen tottuu nopeasti, ja lopputulos on sekä näyttävä että omaperäinen.
Kenttä kulkee meren läheisyydessä, vaikka aivan veden äärelle pääsee vasta väylillä 15 ja 16, joissa ainoastaan pieni tie erottaa golfkentän Adrianmerestä. San Domenico Golf alkaa haastavalla avausväylällä ja päättyy kentän vaikeimpaan reikään, jonka tasoitusindeksi on 1. Väylä 18 nousee kohti kaunista klubitaloa, joka on rakennettu perinteiseen masseria-tyyliin, joka on tyypillinen Apulian suurille maatiloille 1500-luvulta.
On selvää, että koko kokonaisuudessa pyritään luomaan jotain ainutlaatuista, ja yksityiskohtiin on panostettu huolella. San Domenico on myös isännöinyt Challenge Tourin finaalikilpailua peräti kahdeksan kertaa, mikä on vahva osoitus kentän korkeasta laadusta.
Todella hyvä ja haastava golfkenttä
San Domenico on todella hyvä ja haastava golfkenttä. Nautin kierroksesta, mutta tulos ei ollut erityisen onnistunut, sillä onnistuin valitettavasti löytämään lähes kaikki mahdolliset esteet matkan varrella. Pelkkä tieto siitä, että hotellissa sijaitsi Michelin-oppaassa mainittu ravintola, sai minut hieman hermostumaan illan voittajaillallisen kustannuksista. Emme kuitenkaan päätyneet Michelin-ravintolaan juhlistamaan voittoa, mikä olisi voinut tehdä lompakkoon melkoisen loven. Sen sijaan valitsimme pizzan, mikä osoittautui viisaaksi päätökseksi. Pizzan synnyinmaassa sitä ei yksinkertaisesti kannata jättää väliin.
Alberobellon trullitalot – jotain täysin ainutlaatuista Apulialle
Heräämme aikaisin ottaaksemme uudelleen mittaa San Domenico Golfista eilisen melko keskinkertaisen suorituksemme jälkeen. Aurinko paistaa, mikä ei ole erityisen poikkeuksellista, sillä sää on suosinut meitä jokaisena päivänä saapumisestamme lähtien. Viimeisenä päivänä sillä tuntuu kuitenkin olevan erityinen merkitys. Tuulta on tuskin lainkaan, mikä helpottaa pelaamista, ja alamme pelata todella hyvin.
San Domenico koostuu 18 erittäin laadukkaasta reiästä, jotka muodostavat yhdessä harmonisen kokonaisuuden ja tekevät kentästä erityisen. Golfkenttä pitäisi aina pelata useammin kuin kerran, jotta siitä saisi oikeudenmukaisen kuvan, ja San Domenico on ehdottomasti kenttä, johon haluaa palata uudelleen ja uudelleen.
Sekä Acaya että San Domenico ovat erittäin hyviä golfkenttiä olematta kuitenkaan varsinaisesti poikkeuksellisia. Jos minulla olisi siihen mahdollisuus, voisin mielelläni viettää viikkoja Borgo Egnaziassa, vaikka tiedänkin, että San Domenico Golfin läheisyydestä löytyy huomattavasti edullisempia majoitusvaihtoehtoja.
Golfin jälkeen lähdemme lähes suoraan Alberobelloon lounaalle. Apuliaan ei voi matkustaa näkemättä trullitaloja, ja Alberobello on kokonainen kaupunki, joka koostuu näistä ainutlaatuisista rakennuksista. Kiviset, sokeritötteröä muistuttavat katot saavat talot näyttämään aivan kuin smurffikylältä tai satukirjan maailmasta. Näky on uskomattoman viehättävä, ja trullitalot ovat täysin ainutlaatuisia juuri Apulialle.
Lecce voitti ja gotlantilainen ystävämme katosi
Olemme viettäneet upean golfviikonlopun, vaikka alueella ei varsinaisesti ole golfkenttiä joka nurkan takana. Apulia on monille vielä löytämätön osa Italiaa. Täällä yhdistyvät rikas kulttuuri, kauniit rannat, erinomainen ruoka ja lämpö. Sekä ilmaston että paikallisten ihmisten lämpö saa vierailijan tuntemaan olonsa tervetulleeksi.
Ei olekaan ihme, että yhä useammat matkailijat kiinnostuvat Etelä-Italian aidommasta puolesta. Toinen näkyvä trendi on se, että yhä useammat ovat huomanneet mahdollisuuden ostaa maatilan tai maaseututalon huomattavasti edullisemmin kuin monissa muissa osissa Italiaa tai Välimeren aluetta. Kenties 10–15 vuoden kuluttua moni miettii, miksi ei tarttunut tilaisuuteen silloin, kun hinnat olivat vielä niin alhaiset.
Toki lopullinen kustannus ei aina ole niin houkutteleva kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää, sillä monet näistä taloista vaativat laajoja kunnostustöitä vastatakseen nykyajan vaatimuksia. Silti ajatus omasta trullitalosta kesäasuntona tuntuu todella erityiseltä.
Lentokentällä etsimme turhaan gotlantilaista ystäväämme, suurta Lecce-fania. Emme näe häntä lähtöportilla, mutta tiedämme, että Lecce voitti ottelunsa. Ehkä juhlat venyivät hieman odotettua vauhdikkaammiksi…