Golfia Aphroditen seuralaisina

Vesilahtelainen pariskunta ihailee merestä nousevaa Aphroditen kiveä. He kertovat käyneensä Kyproksella lähes 40 kertaa. Kysymme, mikä saa heidät tänne vuosi vuoden jälkeen?” Yksimielinen vastaus: “Lämpö.” Olimme samaa mieltä, mutta lisäsimme siihen vielä toisen tärkeän syyn – golfin.

Aphroditen tai suomalaisittain Afroditen saari. Näin Kyprosta ja varsinkin Pafoksen seutua voisi kutsua, sillä kauneuden ja rakkauden jumalatar pulpahtelee esiin vähän väliä, milloin temppelin, milloin kylpemisen muodossa.

Niinpä Pafoksen seudun neljästä golfkentästä tai resortista yksi on tietenkin nimetty Aphrodite Hills resortiksi. Tälle nimitykselle on myös katetta, sillä kenttä sijaitsee lähellä rantaa, johon kreikkalaisen mytologian mukaan Afrodite purjehti simpukankuorella.

Meitä oli kolme paljon maailmaa kiertänyttä golfsenioria. Jonnekin oli päästävä pimeyttä ja sadetta pakoon.

Toimittaja Jouni Flinkkilä matkaseurueineen. Jouni kuvassa keskellä.

Punnitsimme pitkään myöhäissyksyn matkakohdetta. Kukaan meistä ei ollut ennen pelannut Kyproksella, miksei siis sinne, vaikka golfaaminen ei ole halvimmasta päästä. Syksy on nimittäin high season aikaa. Ratkaisevin tekijä oli kuitenkin saaren takuuvarma auringonpaiste, luvattiinhan mainoksissa auringon paistavan 300 vuorokautta vuodessa.

Meillä oli matkan suhteen kaksi vaihtoehtoa: joko matkatoimiston valmismatka tai sitten omatoimimatka.

Valitsimme jälkimmäisen, koska halusimme kymmenen päivän reissun, jolloin ehtii nähdä muutakin kuin golfresorteja. Halusimme myös majapaikan, jossa jokaisella on oma makuuhuone. Talon vuokraaminen oli edullisin vaihtoehto. Tosin auton vuokra lisäsi kuluja.

Jos kysymykseen olisi tullut viikon pakettimatka, valinta olisi ollut ilman muuta Aphrodite Hills resort, joka osoittautui  tasoltaan ja palveluiltaan ylivoimaiseksi vaihtoehdoksi.

Se on yksi mieleenpainuvimmista golfkohteista. Resort kenttineen on suurella rahalla rakennettu keskus hotelleineen ja palveluineen. Samalla se koostuu 5-6 kylämäisestä yhteisöstä, joka on levittäytynyt laajalle alueelle ympäri golfkentän. Alueelle on sijoittunut vakituisesti 4 000 – 5 000 asukasta.

Pelasimme reissumme aikaan kaikki neljä kenttää: Aphrodite Hills´in kiersimme kolme kertaa.  Kaikki kentät – Aphrodite Hills, Secret Valley, Minthis ja Elea – olivat tasoltaan erinomaisia, mutta luonteeltaan erilaisia. Kaikki kentät ovat myös eri omistuksissa.

Viikon matkalainen ei ehdi kaikki kenttiä pelaamaan ja kun asuinpaikaksi valikoituu Aphrodite Hills, luontevaa on pelata esimerkiksi kolme kierrosta oman resortin kenttää ja varata pari kierrosta aivan viereisessä laaksossa sijaitsevaa Secret Valleyn golfkenttää.

Yhtenä päivänä voi golfin jättää väliin ja lähteä kiertelemään maaseudulle ja tutustua antiikin historian aarreaittaan rantakaupunki Pafokseen.

Mutta lähdetäänpä golfkierrokselle. Kentän takana mäen päällä parisenkymmentä tuulimyllyä heräilee hitaasti aamun tuulenvireen hyväilemänä.  Klubitalolla järjestelyt sujuvat reippaasti ja mutkattomasti.

Heti kärkeen on todettava, että Aphrodite Hills on yksi sykähdyttävistä ja erikoisimmista golfkentistä mitä olemme kiertäneet. Ja me olemme sentään kiertäneet kymmeniä, kymmeniä kenttiä ympäri mailman. Lähinnä mieleen nousevat Kreikan Costa Navarino ja Turkin Belek.

Aphrodite Hills

Hulppealla klubitalolla järjestellyt sujuvat “kuin vettä vaan”. Kentällä on autopakko. Jokaisessa autossa on lappu, josta ilmenee lähtöaika. Autot on varustettu GPS-järjestelmillä. Auton boksissa on jäiden päällä pari vesipulloa.

Ennen ykköstiitä startteri vielä varmistaa lähdön ja odotusajan voi hyödyntää puttiharjoittelulla tai nauttia kioskin antimista.

Autopakon ymmärtää vasta kun on pelannut ensimmäiset kaksi väylää.  Kolmosväylän valkoisen tiiauspaikan voi huoletta jättää väliin ellei pysty lyömään 240 metriä ilmassa syvän rotkon toiselle puolelle.

Me pelasimme hetkeäkään miettimättä punaisilta tiiauspaikoila ja silti monilla väylillä joutui repimään hartiavoimin eikä sittenkään ylettynyt toisella lyönnillä griinille. Rotkoväylän kiertämiseen matkaa kertyi kilometri, ensin alas rotkon pohjalle ja sitten ylös tiiauspaikalle.

Seiskaväylä on taas rotkon yli lyötävä par kolmonen. Punaisilta sentään vain sadan metrin huiskaus, mutta ennen kuin päästään tiiauspaikalle, joutuu laskettelemaan jyrkkään rinteeseen louhittua “vuoristopolkua” golfauton “jarrut punaisena” ja pyörät kääntyneinä ääriasennosta toiseen.

8. väylä Aphrodite Hills

Sitten noustaan jälleen mäen päälle kasiväylälle, josta aukeaa upea merimaisema, joka tosin on pilattu griinintakaisilla rakennuksilla.

Ysiväylän jälkeen siirrytään lasten vesipuiston reunamaa kymppitiille, joka lähtee samaiselta kioskilta.

Sisääntulo onkin sitten tasaisempaa. Jos haluaa pelata vain yhdeksän reikää – tämäkin on mahdollista, takaysin voi pelata myös kävelemällä.

Kun saavutaan reiälle 15, voi vilkaista alas laaksoon. Sieltä pilkistävät naapurikenttä Secret Valleyn vihertävät väylät. Molemmat kentät ovat eri omistajan hallinnassa, mutta esimerkiksi Golf Plaisirin pakettiin voi sisällyttää pari pelikierrosta myös Secret Valleyssa.

Kun palasimme Aphrodite Hillsin toiselta kierrokselta, henkilökunnan huumorintajusta kertoo hyvin caddiemasterin pilke silmäkulmassa heittämä kysymys. “Pelasitteko golfia vai olitteko vain safarilla?”

Kun arvioimme  Aphrodite Hillsin, tiivistimme arvion kolmeen sanaan: “Sykähdyttävä, vaikuttava, erikoinen.”

Aphrodite Hillsin jälkeen naapurikenttä Secret Valley on kuin olisimme saapuneet rauhan laaksoon. Hyvin valittu nimi, sillä siellä voi pelailla muilta piilossa kaukana kavala maailma.

Klubitalo on muihin verrattuna vaatimattoman oloinen, perinteinen ja toimiva. Ravintola on kuin perinteinen laajennettu pubi jalopuupöytineen ja tuoleineen.

Klubin terassin nurkassa seisoi jykevä muurattu uuni, jossa jonain päivänä tai iltana muhii tuntikausia suussasulavan mureaksi paistettu lammaspaisti.  Terassilta aukeavat hienot näkymät kentälle. Sitä sopii ennen lähtöä ihailla kylmän “rangeoluen” kera.

Ja jälleen kerran kiittelimme henkilökunnan ystävällisyyttä ja ripeyttä. Brittienglanti tuntui olevan yleisin kieli, mutta muutaman ruotsinkin sana ylettyi korviimme.

Nimensä mukaisesti kenttää on puristettu laaksoon, ulosmeno laakson vasenta laitaa, käännös väliaikakioskilla ja sieltä toiset yhdeksän väylää takaisin. Tyypillinen linkskentän kaava. Vaikka kenttää näyttää ahtaasti rakennetulta, peliväylillä ei sitä huomaa, vaan väylät kulkevat luontevasti ilman pelkoa pallon karkaamisesta viereiselle väylälle.

Kentän kiertämiseen ei tarvitse välttämättä autoa, se on hyvin käveltävä klubipelaajan ihannekenttä. Yksi varoitus meille annettiin lähtiessä: älkää kovin kurkotelko pusikoihin käärmeitten takia.

Pelaajilla on valittavana viisi tiiauspaikkaa ja vaihtelevat väylät antavat riittävästi niin sanottua haastetta kaikentasoisille pelaajille. Väylät on muotoiltu niin, että hyväkin lyönti voi vieriä huonoon paikkaan, mutta golfissahan tarvitaan myös onnea.